Lupaus

Yritän tai siis aion antaa itselleni aikaa blogin kirjoittamiselle. Tuntuu, että blogit alkavat olla "last season" -tavaraa, mutta haittaakse? :)

Täällä on kiva käydä kurkistelemassa mitä on joskus kirjoitellut. Eli on itselle ikään kuin matkakertomus - elämästä ja sen eri tilanteista. No minun blogini ei ole mitenkään erikoinen edes tuossa mielessä, mutta sekään ei haittaa.

Tällä tyylillä mennään...

 Etelän ruska oli tänä vuonna ihan jees. Tässä Parolantie ennen lehtien putoamista.

 Halloween meni ja ensimmäistä kertaa meillä kävi kaksi Karkki vai Kepponen -tyyppiä ovella.
Tässä toinen heistä. Jotain tuttua on. Karkkia onneksi löytyi. Uhkasivat muuten heittää kananmunia talon seiniin. No eivät kuitenkaan tosissaan.

Nyt mennään jo kovaa kyytiä marraskuussa.
Palaillaan!

Halataan puita ja luetaan

On ollut puunhalausviikkoa ja positiivisuusviikkoa.

 On halattu isoa puuta.

Ja pientä puuta. Ja yritetty hymyillä leveästi aina kun se on ollut mahdollista.


Tänään on lukemisen päivä eli vietetään YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää (8.9.19).
Read Hour alkaa klo 19 joka tarkoittaa sitä, että tunnin ajan pitäisi lukea.

 Lukeminen on mukavaa jos lukee sellaista kirjaa tai muuta lähdettä, jonka aihe kiinnostaa.

Minä ostin pari englanninkielistä Muumi-kirjaa, jotta oppisin englantia. Toista olen aloittanut, mutta en lukenut loppuun. Niin ja englannin kieli ei ole parantunut. Kai sen eteen pitäisi oikeasti tehdä jotain ihan niin kuin paljon muunkin eteen.
Mutta lukutaito on hienoa asia, lukutaidottomia alkaa olla jo meillä Suomessakin ja se on hälyttävää. Nyt kirja käteen, kello on iltaseitsemän.
Moi!

Nyt hulataan

Kyllä - olen mainoksen uhri - mutta kun yliopistokin on tutkinut asiaa - vyötärö kapenee jo muutamassa viikossa hulaamalla. Jees!

Yli kaksi viikkoa odotin pakettia. Kaikista kaupoista vanteet olivat loppuneet ja niin myös verkkokaupasta.
Ja sitten paketti tuli. Kätevä systeemi.

Minulla on olemassa myös normaali hulavanne, mutta en ole koskaan osannut hulata sillä.

Mutta tällä opin melko nopeasti. Ennätys on jo yli viisi minuuttia yhtäjaksoisesti. Vyötärö on arka ja joitakin mustelmia nähtävissä.
Olen nyt harjoitellut vajaan viikon. En muistanut mitata vyötäröä ennen aloittamista, mutta nyt se on kunnioitettavat 93 cm. Muistelen, että se on joskus ollut noin 75 cm, joten kasvua on tapahtunut.

Katsotaan tapahtuuko mitään ja jaksanko hulata joka päivä. 10 minuuttia on tavoite/päivä. Toivotaan, että vyötärö kovettuu nopeasti kestämään pitemmänkin ajan. Tällä hetkellä en viitsi kiusata sitä enempää.
Hulatessa ehtii katsella ostokukkia ja lenkillä luonnon kukkia. Tänään tähän osui sama väriskaala.

Neljän kuukauden päästä on jouluaatto, joten nyt on syytä  nauttia tästä hetkestä ja luonnon kauneudesta.

Kolmen juuston piirakka

Kevään virkkauskurssilla eräs kurssilainen oli tehnyt tätä piirakkaa jo useampaan otteeseen ja kehui sen olevan hyvää. Ohje on Kotivinkistä. Minä ajattelin kokeilla sitä myös. Pohjakin on mielenkiintoinen tuulihattupohja.
Kaupassa en muistanut, mitä aineita piirakkaan tarvitaan ja niinpä ostin "vääriä" juustoja ja ruokakerma ja lehtipersilja jäivät puuttumaan, muut aineet löytyivät kotoa. Jouduin siis soveltamaan ohjetta niille aineille, joita minulla oli. Kuohukerma + maito, goudaa ja mozzarellaa ja sinihomejuustoa. Niistä piirakka syntyi, mutta oli hiukan erilainen ulkonäöltään ja makukaan ei vastaa alkuperäistä.

Leikkasin yhden palan irti, jotta näin miltä se näyttää ruskean pinnan alta. Tuoksu on hyvä eikä ulkonäkökään nyt niin kovin paha ole. Sinihomejuuston (Aura) maku maistuu eniten, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Ehkäpä teen piirakan seuraavan kerran oikeista juustoista, jotta saan piirakalle kauniin keltaruskean pinnan.

Kevätfiiliksiä

Aika lentää edelleen ja on niin paljon tekemistä, että en ole ehtinyt pysähtymään  koneen ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin tehnyt tänne postauksen. Nyt päätin korjata asian. Teeveestä tulee Suomen peli, mutta kuuntelen selostusta samalla kun kirjoitan.
Olen edelleen käynyt crossfit-treeneissä ja ottanut mittaa itsestäni. Tässä tuttu näky tunnin jälkeen.Hikee pukkaa ja posket on punaiset.

Jossain vaiheessa kävin Pilvillä ottamassa väriä ja vaaleita raitoja. Puolentoista viikon päästä on seuraava aika eli juuri on jo näkyvissä. Kevätjuhlaan pitää päivittää väri, ehkä vähän lisää raitoja. Katsotaan päivän fiilis. Se ratkaisee.

Vappuna kutsuin sisarusten perheet ja omat lapset puolisoineen brunssille. Kakku oli tämän näköinen.

Tämä on meidän perheen peruskakku. Itsepoimitut mansikat, kermaa ja mehevä pohja. Sitä tässä on syöty kaikki lasten synttärit ja muut juhlat. Ja edelleen pelittää hyvin.

Turkinpippurirouhe sopi hyvin mansikan makuun.
Aloitin uuden harrastuksen, tillkutyöt, viime syksynä ja osallistuin toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna tilkkuleirille. Tässä työn tuloksia.Opin tekemään pussukoita.

Mansikkapussukka oli ensimmäinen.

Lilat orvokit kakkonen

Keltaiset kolmonen. Tein orvokkipussukat ajatellen Kyöstin tätiä. Hän rakastaa orvokkeja. Hän sai valita kumman edellisistä ottaa. Valinta ei ollut vaikea. Hän sanoi heti, että lilat/siniset orvokit ovat hänen lemppareitaan.

Tämä pussukka on hauska ja sen ompelemisen kanssa piti vähän miettiä.

Pussukat pinossa.
Hämeenlinnassa oli oranssi kevät.  HPK voitti Suomen mestaruuden jääkiekossa. Raatihuoneen seinässä tunnustettiin myös väriä.

Viimeinen peli näytettiin torilla ja joukkue tuli yöllä sinne tervehtimään kaupunkilaisia. Seuraavana päivänä oli kultajuhla, josta tämä kuva on. En ole koskaan nähnyt näin paljon väkeä torilla. 

 Hämeen Sanomatkin tunnusti väriä.

 Piti tilkkukurssillakin tehdä jotain oranssia.

Äitienpäiväkakun ostin koululta. Se oli minusta niin kaunis ja vähän erilainen. Makukin oli oikein hyvä.

Ostin itselleni Rajalasta uuden objektiivin ja olen siihen oikein tyytyväinen. Pitäisi opetella vielä perusasioita kuvaamisesta, mutta näköjään kun objektiivi on hyvä, niin kuvaajan ei tarvitse olla.
Amatööri ottaa amatöörin kuvia, mutta ehkä tässä aina vähän kehitytään.

Lopetan tähän halauskuvaan. Puut on siitä kivoja, etteivät ne juokse karkuun kun niitä halaa. Kevät on parhaimmillaan, joten siitä täytyy nauttia.

Talviloma Posiolla

Olemme viettäneet jo muutaman vuoden talviloman Suomessa. Niin tälläkin kertaa. Vuokrasimme mökin Posiolta, jossa emme ole kumpikaan käyneet aikaisemmin.

Posio on pieni paikkakunta, jossa on taakuuvarmasti aina lunta. Niin tänäkin talvena.

Siellä on myös pieni hiihtokeskus, Kirikeskus, jossa on mahdollisuus lasketteluun.

Suojasää oli pudottanut osan tykkylumesta, mutta oli sitä edelleen puissakin.

Pentik-mäellä tuli tietty käytyä ja ostoksia löytyi pariin kassiin. Outlet-myymälän vieressä on tehdas, jossa tuotteita valmistetaan. Kaikkea muutakin nähtävää mäeltä löytyy. Kannattaa poiketa.

 Kahvilassa on ihan oikean kokoinen Anu kahvittelemassa.

Korouoma on nähtävyys, jota ei kannata jättää väliin. Maisema muuttuu vuodenajan mukaan ja on aina yhtä vaikuttava. Näin talvella putoukset ovat jäässä ja siellä harrastetaankin jääkiipeilyä.

 Suurin putous on Ruskea virta

 Kakkosena Mammutti

Ja kolmosena Jaska Jokunen. Itse uomakin on vaikuttavan näköinen kaikkine kivenlohkareineen ja kallioseinineen.

Meidät yllätti pimeys. Kun aurinko laski niin pimeys oli todellinen. Mökkitiellä ei ollut katuvalojakaan, joten aluksi teimme illan viimeisen koiralenkin taskulampun valossa.

Lähikaupasta löytyi kuitenkin otsalamppu, joka vapautti kädet pimeillä lenkeillä. Kotonahan noita on, mutta ei tullut mukaan. Täytyy sanoa, että otsalampun keksijä ihan kuluttajakäyttöön on ollut nero.

Rukalla käytiin tsekkaamassa nykyinen meno ja fiilistelemässä Karhunkierroksen maalipaikkaa. Ensimmäinen todellinen patikkareissu muutama vuosi sitten oli Karhunkierros 81 km.

 Tuttuja rakennuksia, vaikka uuttakin oli tullut ja tulossa.

 Yhtenä aurinkoisena päivänä käytiin Riisitunturilla. Yksi nähtävyyksistä oli puu, Tapion pöytä.

 Tässä Tapsa on lumikuorman alla.

 Puun oksien alle voisi mennä nukkumaan.

 Upea paikka ja sää. Tuuli oli kuitenkin melkoinen ylhäällä.

Kyösti käveli koirien kanssa, minä kameran. Käveltiin Riisin rääpäsy, 4,5 km. Lyhyt lenkki, mutta se vei tunturin päälle saakka.

 Puut joutuvat koville lumikuorman alla.

 Mökissä oli tunnelmallista kun takkkaan laittoi tulen ja iltasella juotiin mm. joululta jäänyt gögi pois.

 Aamuaurinko kultasi kuuset.

Iines ja ANsa viihtyivät hyvin. Ikkunasta oli kiva katsella - ei mitään - sillä mökkitiellä ei tapahtunut juurikaan mitään. Muutama aura-auto kävi hoitamassa aurauspuolen.

Suksi luisti hyvin, liiankin hyvin, sillä suojasää oli tehnyt laduista hieman jäiset ja korkeuserot olivat melkoiset. Pieni kylkikosketus tuli otettua pienessä alamäessä, jyrkät kiersin kaukaa.

Posion S-Marketista oli "pakko" ostaa tämä Pikku-Myy vedenkeitin (mökissä ei ollut vedenkeitintä). Toimii hyvin ja on nyt täällä kotona  paketissa - ettei kulu. Otan sen käyttöön vain erikoistapauksissa.

 Kuusamossa oli lumiukkopuisto. Tämä lumiakka viehätti erityisesti. Meissä on niin paljon samaa.

Nanson pyjamahousut olivat tosi hyvät sekä yöllä että päivällä. Kävivät hyvin pitkiksistä hiihtohousujen alla kun varsinaiset unohtuivat kotiin.

 Aamupostaukset instaan tuli tehtyä samaan malliin kuin työpäivinäkin.

Aikaistettiin lähtöä päivällä eli paluumatka n. 800 km päätettiin tehdä perjantaina, jolle oli luvattu selkeää säätä. Lauantaille oli ennustettu Pohjois- ja Keski-Suomeen lumisadetta. Menomatka oli tarpeeksi kamala sään puolesta. Pissapoikaan piti lisätä koko ajan nestettä, kun loskaa lensi ja matkan aikana auton pohjavärikin hävisi kuran alle.

Paluumatka oli aivan toisenlainen. Valoa, aurinkoa, hienoja maisemia ja lisäksi täydellinen auringonlasku. Hyvä reissu, mutta tulihan tehtyä!!!