Mukijoulukalenteri 6-10

Mukijoulukalenteri jatkuu.

 6.luukku. Keskiviikko. Itsenäisyyspäivä. Arabian juhlamuki She-Fo 1926.
Kävimme sankarihaudalla katsomassa seppeleen laskun. Kyöstin setä on haudattu Vanajan hautausmaalle. Hän kuoli 22-vuotiaana puolustaessaan Suomea.
Illalla tietysti katsottiin Linnan juhlia.

 7. luukku. Torstai. Marimekon sininen unikko sopi tähän päivään. Töissä tuntui maanantailta eilisen vapaapäivän jälkeen.

 8. luukku. Perjantai. Arabian juhlamukeista on vuorossa aina yhtä upea Myrna 1937. Siskon huovutus pehmentää kuvan.

 9. luukku. Lauantai. Meillä oli töissä ns. vesopäivä eli koulutuspäivä. Teemana oli ruokatuotanto-ohjelma ja sen erilaiset mahdollisuudet. Mukina onkin vuodelta 2011 Tavastian Tatsia-maskotin koristama teemamuki.

10. luukku. Sunnuntai. Mukina Suomen kukka 1941. Tiet ovat jäätyneet sateen jälkeen ja on oltava tosi varovainen liikkuessa. Läheltä piti -tilanteita on jo tullut ja yksi kunnon kaatuminen (Kyösti). Onneksi ei käynyt pahemmin.

Mukijoulukalenteri 1-5

Minulla on Instagramissa mukijoulukalenteri ja ajattelin laittaa sen myös tänne osissa tänne. Päätän joka aamu, minkä mukin otan sille päivälle. En siis tee kalenteria mitenkään suunnitelmallisesti etukäteen. Ainoastaan Arabian juhlavuoden mukit (10 kpl) olen päättänyt ottaa joulukalenteriin vuosikymmenjärjestyksessä.

 1. luukku. Perjantai. Tonttumukilla lähdettiin matkaan.
Työpaikalla oli pikkujoulut ja kuuluin järjestelytoimikuntaan. Tänään myös otin haltuun Punaportin kahvilan infoteeveen, jossa pyörii myös joulukalenteri koulupäivinä. Siskon joulutähtihuovutus mukin alla.

 2. luukku. Lauantai. Peppi pääsi kuvioihin. Peppi on aina ollut suosikkini. Lapsena jopa näyteltiin näitä kohtauksia omassa pihapiirissä. Tähän päivään kuuluu myös hautausmaalla käynti. Siskon kukkahuovutus täyttää kuvan.

3. luukku. Sunnuntai. Kävin työpaikalla tekemässä rästejä pois.
Arabian juhlamuki Isak vuodelta 1914 aloitti juhlamukisarjan.

 4. luukku. Maanantai. Pentikin tunturimuki ja siskon tekemä sydän. Tähän päivään sisältyi vaikka mitä. Ilta päättyi myöhäisiin crossfit -treeneihin 20-21.

5. luukku. Tiistai. Muki on mieheni saama lahja MS-liitolta.
Työpaikalla juhlittiin Suomen itsenäisyyttä konsertilla, jossa esiintyi entinen Panssarinyrkki, nykyinen VMTK.

Kunnossa lopun ikää

Sanotaan, että
"Ihminen on luotu liikkumaan" ja
"Liike on lääke"
Niin se varmaan on. Jokaisen tietty pitää itse tietää omat rajansa, mihin pystyy ja miten oikeasti haluaa liikkua.
Minä harrastin yleisurheilua nuorena tai paremminkin juoksin kaikenlaisia matkoja radalla ja maastossa, hypin, työnsin kuulaa, luistelin ja hiihdin. Sain monia mitaleja piirinmestaruuskisoista. Kerran sain kultaa hiihdosta. Se oli upea kulta. Oli kunnon loskakeli ja lähdin ladulle ensimmäisenä. Kukaan ei odottanut, että minä voitan, en itsekään. Tiesin, että hiihto meni hyvin, mutta yllätyin aidosti kun minut kutsuttiin korkeammalle palkintopallille. Niin yllättyi moni kanssakilpailijakin tai ainakin heidän tukijoukkonsa.
Esikoista odottaessani pelasin lentopalloa kuudenteen kuukauteen saakka. Lasten jälkeen harrastin erilaisia jumppia, vatsatanssia, aikuisbalettia ja juoksin edelleen kymppejä ja kerran täysmaratonin. Kuntonyrkkeilyä tuli myös kokeiltua ja kickboxingista suoritin oranssin vyönkin. Yhden talven harrastin Taijia, mutta se loppui siihen, kun en muistanut pitkiä liikesarjoja, kun harjoitukset olivat vain joka toinen viikko, enkä harjoitellut niitä kotona.  Kuntosalilla olen käynyt jonkun verran, mutta se ei ole oikein sytyttänyt.
Nyt olen käynyt 8 kk crossfit -harjoituksissa ja tällä hetkellä olen tyytyväinen. Painojen kanssa pelaaminen on minulle uusi juttu.

 

Käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa ohjatuissa harjoituksissa ja huomaan, että liikkuvuus ja voimat ovat lisääntyneet. Minulla on taipumusta pyöreään selkään (quasimodo) ja lähes jokaisessa liikkeessä tulisi pitää selkä suorana ja olkapäät takana. Joskus muistan joskus en, mutta joka tapauksessa olen kehittynyt siinäkin.

Viime lauantaina olin ensin tekniikkatunnilla (sumomave) ja sen jälkeen varsinaisella tunnilla, jossa lopputreeni oli ylhäällä olevan kuvan mukainen.

 Seinäpallon tein kolme kilon pallolla.

Boksille en uskalla vielä hypätä vaan tein sen askeltaen. Kahvakuula oli 14 kg.

Leuanvedot skaalasin renkaisiin. Yritin tehdä ne mahdollisimman jyrkkinä. Voi sitä ilon päivää, jolloin saan vedettyä ensimmäisen leukani. Painosta pitäisi saada ainakin 10 kiloa pois, niin kaikki olisi helpompaa. Nyt paino ei ole laskenut, mutta kiinteytymistä on tapahtunut.

Hiki irtoaa helposti ja harjoituksen jälkeen on aina todella hyvä fiilis. Parasta on, kun jokainen tekee suorituksia omien kykyjensä mukaan. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä treeneihin. Hiukan on kurkku karheana, mutta toivotaan, että se on ohimenevää.

Kiirettä pitää

Lokakuu mennä hurahti ja marraskuukin on jo hyvässä vauhdissa. Kalenteri on täynnä, katsoo sitä mihin suuntaan tahansa.

Myskyluodon Maijaa oltiin katsomassa ja kuulemassa Helsinkin kaupunginteatterissa. Hienot olivat lavasteet eikä itse musikaalissakaan mitään vikaa ollut.

Myös Tuuren konsertti kuului syksyyn. Toinen kerta ja edelleen yhtä hyvä!

 Hiukan erilaisia koiralenkkejä on tehty aina kun on ollut mahdollista. Ja kamera tietty mukana.

Hämeen linnassa on aina kuvattavaa. On se vaan niin hieno ja ihanan muuttumaton.

Helsingin kirjamessut on jokasyksyinen must-tapahtuma. Vein Jenni Haukiolle lahjaksi Solinan upean esikoisrunokirjan.

Sinun omasi -juhlakonsertti otti myös yleisönsä.

Upeat esiintyjät, orkesteri ja Jukka Rintalan 10 pukua solisteilla ja naispuolisilla orkesterin jäsenillä.

Tuntematon sotilas ei jättänyt kylmäksi, päin vastoin, nenäliinaa tarvittiin. Erittäin hyvä!

Valokuvaus vie myös oman aikansa, mutta antaa myös mielihyvää ja uusia näkökulmia.

 Viola on erittäin valokuvauksellinenI

 Iines ja Ansa onnistuvat kuvissa lähinnä silloin kun he ovat lähes unessa.

Aamutee- ja aamiaiskuvia on Instagramissa lähes kyllästymiseen saakka.

Marraskuun harmautta mutta elämän parhautta!

The Karhunkierros 2014

Kiersimme Karhunkierroksen kesällä 2014 heinäkuussa. Tämä postaus on aloitettu silloin mutta jäänyt kesken ja virunut luonnoksena nämä vuodet. Minulla oli kunnianhimoinen suunnitelma tehdä tästä yksityiskohtainen selostus reissusta. Luultavasti se on ollut syy siihen, että en ole julkaissut tätä. Nyt kuitenkin teen tämän loppuun hieman eri twistillä.
Lähtö oli Hautajärveltä ja maali Rukalla. Matkaa oli 82 km + kaikki muut askeleet siinä sivussa. Lähdimme tiistaina klo 11.00.

Tässä on meidän "klaanimme", ikäjakauma 12-61 vuotta. Matka taittui suurin piirtein suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäisenä päivänä meidän oli tarkoitus patikoida 19 km, mutta yövyimme 16 kilometrin kohdalla, koska kello olikin jo yllättäen kymmenen illalla.

Olkapäät taisivat olla kaikilla "hellinä" ensimmäisen päivän jälkeen. Myös jaloille ja silmille ensimmäinen osuus oli kova, koska jokainen askel oli tarkkaan katsottava. Maastossa oli niin paljon juuria ja kiviä, ettei askeltakaan voinut astua ilman katsomatta.

Ensimmäisenä päivänä saimme nauttia jo riippusilloista

Muurahaiset kiusasivat Iinestä ja välillä piti vähän "raappia".

Tämä oli myös tuttu näky. Koirat virkistäytyivät suonsilmissä.

Juurakkoa ja kiviä

Puroja, jokia ja koskia

Ensimmäisen päivän isoin nähtävyys oli Rupakivi.

Rupakivi oli "muutaman" rappusen ja hankalan rinteen takana

Ensimmäisenä päivänä paistettiin päivällä makkaraa ja illalla syötiin kunnolla.

Herkkuateria pinaattia ja kanaa (retkieväs) ruisleipää ja sulatejuustoa.

Minä ja Maija otettiin vielä ennen nukkumaan menoa ylimääräisiä askelia. Kävimme kurkkaamassa kanjonia, joka oli nukkumapaikan (Savilampi) vieressä.

Kanjonin kurkkaus

Osa porukoista meni autiotupaan nukkumaan, mutta yllätys yllätys, he siirtyivät hyttysten vuoksi yöllä kahden aikaan telttamajoitukseen. Ensimmäinen yö menikin kaikenlaisia ääniä kuunnellessa. Ihmisiä meni ohi, joku eläin kävi röhkimässä teltan ympärillä ja muita metsän ääniä. Sinä yönä ei juurikaan tullut nukuttua. Keskiviikkoaamuna tuli reissun ainoat sadepisarat.

Satoi sen verran, että sanoa saa... teltan kuiva pohja erottui

Matkan varrella oli infoa

Toisen päivän urakka oli hiukan isompi, 20 km.

Tauko... selän lepuutus

Matkan varrella paistettiin loput makkarat. Jokaisella nuotiopaikalla tai laavulla oli puita, saha ja kirves. Useimmissa oli lisäksi käymälä... niin käymälä luki useimmassa viitassa.

Nuotion sytytystä

Ja Venni pyydysti hiiren siinä sivussa.

Pieni syöksy kävellessä polun viereen ja saalis oli suussa.

Joet, kosket  ja riippusillat tekivät vaikutuksen.

Riippusillalta kuvattua

Kosken kohinaa

Toisena päivänä maasto oli myös vaihtelevaa.

Venni 

Metsäpalot näkyivät puissa

Tästä eteenpäin olen poiminut kuvia tänne matkan varrelta ilman isompia selostuksia.

Oulangan luontokeskus, pala sivistystä matkan varrella.

 Mahtavia maisemia.

Keitin oli nopea. Kaasupullon vaihto ei kuitenkaan ollut ihan ongelmatonta. Vika taisi olla vaihtajissa.

 Tässä pysähdyspaikassa oli tosi paljon hyttysiä.

 Puolet takana puolet edessä.

Välillä oli pakko huilia.

 ja pelleillä.

 Jussinkämppä.

 Enää 31 km maaliin.

 Kaksoset jakoivat ruokaa keskenään.

 Hyvä yöpymispaikka.

 Aamun avaus putouksesta nauttien.

 19 km maaliin.

 Keittokatoksella oli myös muita valmistamassa ruokaa.

 Viimeinen yöpymispaikka noin 3 km ennen maalia. Muut menivät mutta me jäimme vielä yhdeksi yöksi nauttimaan telttamajoituksesta.

 Ja aamupalan jälkeen vielä muutama kilometri.

 

 Valtavaaran huiputus matkan varrella.

 1 km maaliin.
Maalissa! Rinkasta kilot hupenivat, mutta eivät vyötäröltä.

 Juomapiste.

 Iineskin sai kraanavettä.

Vaurioluettelo:

 Makeita rakkoja ja kovettumia.

 Pistoksia ja mustelmia

 Rohtuneita huulia ja herpesrakkuloita

 Kaatumisien aiheuttamia naarmuja

 Turbojalkoja

 Mökki, sauna ja sähkö!

 Sapuskan tekoa ilman hyttyssuojaa

 Istuminen oikealla tuolilla ja ruokailu pöydältä tuntuivat upealta.

Pakolliset herkut!