Ihanaa tuntea palelevansa. Koko kesä on mennyt hikoillessa. Onneksi ilmat ovat jo viilenemässä (kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä). Hikoilukohtaukset ovat vähentyneet, joskus jopa paleltaa, ihana tunne.
Muuten roikun yhä melkein samoissa painolukemissa. Liikuntaa olen yrittänyt lisätä, mutta heti kun työt alkoivat toden teolla, huomaan, että en pääse lähtemään normaaliaikaan vaan jään pöydän ääreen tekemään vielä yhtä sun toista.
Olen ajatellut tehdä itselleni liikuntaohjelman, kunhan syksyn kalenterit ilmestyvät. Ohjattu liikunta on minun juttuni, yksikseni en viitsi tehdä harjoituksia kunnolla. Juoksemisenkin voisi taas aloittaa, mutta se on niin "helkkarin" raskasta tällä painolla. Mietitään.
Elokuu on karkiton kuukausi. Koska rakastan makeisia, niin ajattelin kiusata itseäni siten, että joka toinen kuukausi syödään ja joka toinen ollaan syömättä. Ei tee tiukkaa. Eri asia, miten kroppa reagoi siihen. Sekin jää nähtäväksi. Olen aikaisemmin pitänyt karkittoman vuodenkin, joten kokemusta on. Mutta lakritsi on siitä huolimatta aivan tajuttoman hyvää.
Toivoa on!
