Elokuun alussa palasin töihin. Lomasta ei ole enää muuta muistoa kuin jaloissa olevat mäkäräisten puremat tai paremminkin raapimisen aiheuttamien rupien arvet. Ja muutama lisäkilo, hah.
Luulen, että pelkästään arki pudottaa lomakilot, mutta tietty ne muut lisäkilot on vielä senkin jälkeen kannettava.
Päivät ovat olleet täynnä tapahtumia, töitä ja koiralenkkejä.
Olen myös ollut ensimmäistä kertaa elämässäni poimimassa pensasmustikoita. Itse pensaista ei ole kuvaa, kun en ottanut puhelinta/kameraa poimimissessioon mukaan.
Mustikat olivat todella hyviä ja oli mukava poimia niitä, kun metsässä samoilu ja marjojen etsiminen puuttui.
Suurin osa marjoista meni pakkaseen, mutta osasta tein parikin piirakkaa. Siinä tehdessäni vasemmassa silmässäni alkoi vilkkua ja välähdellä aina välillä. Yhtäkkiä tunsin kuin joku itikka olisi purrut tai jotain sinne päin. Mitään jälkeä ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Vähän ajan päästä huomasin, että näkökenttään oli tullut musta täplä, joka liikkui katseen mukana. Äh.
Oikeaan silmään tuli sama juttu ilman valoilmiöitä toukokuussa.
Pääsin silmäpolille tarkastukseen ja onneksi silmänpohjat ovat terveet kummassakin silmässä. Lasiainen on irronnut ja tehnyt "banaanikärpäsen" keskelle näkökenttää. Pari päivää kävelin eriparisilmänä puudutus/laajennusaineen vuoksi. Banaanikärpästen kanssa täytyy vain elää, aivot tottuu kuulemma tähänkin mutta kyllä ne ainakin vielä häiritsevät.
Nyt voin pelata pingistä molemmilla silmillä, kun on kaksi palloa ilmassa. Tai huiskia pois olemattomia banaanikärpäsiä, jotka todellisuudessa ovat silmissä.
Tampereen tapahtumienyössä tuli osallistuttua Tulenkantajien kirjakaupan Elokuun runoilijat -iltaan.
Yksi illan viidestä runoilijasta oli Solina, jolta ilmestyy syksyllä esikoisrunokirja. Saimme kuulla muutamia kirjaan tulevia runoja. Mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä.
Runoillan jälkeen vatsa kurni siihen malliin, että piti lähteä iltapalalle. Löysimme itsemme Tivolista ja tilasin itselleni "pieneen nälkään" lämpimän lehtipihvivoileivän, enkä katunut sitä pätkääkään. Laihduttajan iltapala, eikö niin.
Olympialaisten avajaispäivänä piti tottakai tehdä brasilialaista juomaa. Caipirinhaan tulee heidän omaa ruokosokeriviinaansa, lime, hiukan sokeria ja jäitä. Ei ehkä ihan bestisjuomaa, mutta ei huonoakaan. Olympiajuoma!
Lemppari pietaryrtti on nyt parhaimmillaan.
Ja ruusut sekä kukkivat että näyttävät jo marjansa.
Elokuun taivas on välillä tumma ja välillä vaalea.
Olen aloittanut jonkinmoisen vatsamakkaran pienennyskuurin "hitaasti hyvä tulee" -tyylillä.
Työkaverin kanssa todettiin, että pitää sitä vararavintoa olla, jos tulee joku sairaus, niin on mistä laihtua. Ja osteoporoosikin kiertää kaukaa, kun askel painaa...
TUM... TUM...TUM...TUM
