Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että on pakko "tehrä jotain". Kuumat aallot vainoaa, turvottaa, löysää läskiä kertyy joka paikkaan ja kunto on todella surkea.
Tänään aloitan "paremman elämän ja aion tehdä sen itse ilman mitään ohjelmaa tai ateriakorvikkeita. Se on yksinkertaista...syön vähemmän ja liikun enemmän.
Huhhuh, olisikin noin helppoa. Mutta nyt olen lähdössä pitkästä aikaa ohjattuun liikuntaan. Luulin meneväni zumbaan, mutta se onkin jotain ihan muuta, Suvipumppia. Ei mitään havaintoa. Kuulostaa hikiseltä ja ehkä tähän kuntopohjaan nähden myös aika rankalta, mutta sinne menen kuitenkin. Ulkona sataa vettä rankasti, joten kait se on mentävä autolla, ensin suunnittelin pyörällä, koska matka ei ole kovin pitkä, mutta...siellä kastuu.
Käytännössä olen jo aloittanut; kahtena aamuna olen kiertänyt Ahveniston
pitemmän lenkin ennen "heräämistä" eli heti kukonlaulun aikaan. Tänä
aamuna kävin jopa uimassa. Ja huomenna uusiksi.
Josko tämä blöogi auttaisi minua jaksamaan. Minä nimittäin en jaksa katsella itseäni enää. Paino nousee joka viikko jonkun verran. Osittain laitan sen tämän menopaussin = vaihdevuosien syyksi. Mutta myös liikkumattomuus on siihen syynä. Syön samalla antaumuksella kuin silloin kun kävin salilla 3 kertaa viikossa, zumbassa kaksi kertaa viikossa ja joka aamu lenkillä. Sellaista se on.
Nyt menox!
