Kunnossa lopun ikää

Sanotaan, että
"Ihminen on luotu liikkumaan" ja
"Liike on lääke"
Niin se varmaan on. Jokaisen tietty pitää itse tietää omat rajansa, mihin pystyy ja miten oikeasti haluaa liikkua.
Minä harrastin yleisurheilua nuorena tai paremminkin juoksin kaikenlaisia matkoja radalla ja maastossa, hypin, työnsin kuulaa, luistelin ja hiihdin. Sain monia mitaleja piirinmestaruuskisoista. Kerran sain kultaa hiihdosta. Se oli upea kulta. Oli kunnon loskakeli ja lähdin ladulle ensimmäisenä. Kukaan ei odottanut, että minä voitan, en itsekään. Tiesin, että hiihto meni hyvin, mutta yllätyin aidosti kun minut kutsuttiin korkeammalle palkintopallille. Niin yllättyi moni kanssakilpailijakin tai ainakin heidän tukijoukkonsa.
Esikoista odottaessani pelasin lentopalloa kuudenteen kuukauteen saakka. Lasten jälkeen harrastin erilaisia jumppia, vatsatanssia, aikuisbalettia ja juoksin edelleen kymppejä ja kerran täysmaratonin. Kuntonyrkkeilyä tuli myös kokeiltua ja kickboxingista suoritin oranssin vyönkin. Yhden talven harrastin Taijia, mutta se loppui siihen, kun en muistanut pitkiä liikesarjoja, kun harjoitukset olivat vain joka toinen viikko, enkä harjoitellut niitä kotona.  Kuntosalilla olen käynyt jonkun verran, mutta se ei ole oikein sytyttänyt.
Nyt olen käynyt 8 kk crossfit -harjoituksissa ja tällä hetkellä olen tyytyväinen. Painojen kanssa pelaaminen on minulle uusi juttu.

 

Käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa ohjatuissa harjoituksissa ja huomaan, että liikkuvuus ja voimat ovat lisääntyneet. Minulla on taipumusta pyöreään selkään (quasimodo) ja lähes jokaisessa liikkeessä tulisi pitää selkä suorana ja olkapäät takana. Joskus muistan joskus en, mutta joka tapauksessa olen kehittynyt siinäkin.

Viime lauantaina olin ensin tekniikkatunnilla (sumomave) ja sen jälkeen varsinaisella tunnilla, jossa lopputreeni oli ylhäällä olevan kuvan mukainen.

 Seinäpallon tein kolme kilon pallolla.

Boksille en uskalla vielä hypätä vaan tein sen askeltaen. Kahvakuula oli 14 kg.

Leuanvedot skaalasin renkaisiin. Yritin tehdä ne mahdollisimman jyrkkinä. Voi sitä ilon päivää, jolloin saan vedettyä ensimmäisen leukani. Painosta pitäisi saada ainakin 10 kiloa pois, niin kaikki olisi helpompaa. Nyt paino ei ole laskenut, mutta kiinteytymistä on tapahtunut.

Hiki irtoaa helposti ja harjoituksen jälkeen on aina todella hyvä fiilis. Parasta on, kun jokainen tekee suorituksia omien kykyjensä mukaan. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä treeneihin. Hiukan on kurkku karheana, mutta toivotaan, että se on ohimenevää.

Kiirettä pitää

Lokakuu mennä hurahti ja marraskuukin on jo hyvässä vauhdissa. Kalenteri on täynnä, katsoo sitä mihin suuntaan tahansa.

Myskyluodon Maijaa oltiin katsomassa ja kuulemassa Helsinkin kaupunginteatterissa. Hienot olivat lavasteet eikä itse musikaalissakaan mitään vikaa ollut.

Myös Tuuren konsertti kuului syksyyn. Toinen kerta ja edelleen yhtä hyvä!

 Hiukan erilaisia koiralenkkejä on tehty aina kun on ollut mahdollista. Ja kamera tietty mukana.

Hämeen linnassa on aina kuvattavaa. On se vaan niin hieno ja ihanan muuttumaton.

Helsingin kirjamessut on jokasyksyinen must-tapahtuma. Vein Jenni Haukiolle lahjaksi Solinan upean esikoisrunokirjan.

Sinun omasi -juhlakonsertti otti myös yleisönsä.

Upeat esiintyjät, orkesteri ja Jukka Rintalan 10 pukua solisteilla ja naispuolisilla orkesterin jäsenillä.

Tuntematon sotilas ei jättänyt kylmäksi, päin vastoin, nenäliinaa tarvittiin. Erittäin hyvä!

Valokuvaus vie myös oman aikansa, mutta antaa myös mielihyvää ja uusia näkökulmia.

 Viola on erittäin valokuvauksellinenI

 Iines ja Ansa onnistuvat kuvissa lähinnä silloin kun he ovat lähes unessa.

Aamutee- ja aamiaiskuvia on Instagramissa lähes kyllästymiseen saakka.

Marraskuun harmautta mutta elämän parhautta!