Herkuton huhtikuu

Maaliskuu 2020 on runsaan tunnin päästä historiaa. Se meni tosi nopeasti. Koronaviruksen vuoksi koulut menivät kiinni 18.3. ja eilen hallitus jatkoi kiinnioloa edelleen 13.5. saakka. Eli erilainen kevät on käsillä. Opiskelijat ovat etäopetuksessa ja tilanne on muutenkin todella erikoinen.

Monella on ikkunalla KoroNalle, joita lapset voivat bongailla liikkuessaan kotikoulun liikuntatunneilla. Minullakin on niitä nyt kolme.Tämän ostin kukkakaupasta.On tosi ihana.

Ensin luulin, ettei minulla ole yhtään nallea, mutta olihan minulla tämä ihan oikea karhu.

Ja tämä pehmeä ihanuus. Aluksi se riippui kaularusetistaan mutta porukat sanoivat että se on hirtetty, joten oli pakko tehdä sille kiikku.
Koronasta johtuen laitoin crossfitin tauolle ja samalla kaikki liike loppui. Olen etätöissä työpaikalla eikä sielläkään tule askelia kuin muutamia kymmeniä. No koska herkut ovat maistuneet enemmän ja vähemmän niin vyötärökin on kasvanut taas huippuunsa.
Mietin, mitä sitä nyt sitten kiinnostaisi tehdä itsensä eteen ja keksin pyöräilyn. Nyt olen onnellinen TREK Roscoe7 omistaja.

Rosvoksi sen ristin. Kaksi lenkkiä on tehty ja takapuoli on mustana. Ilmeisesti pitäisi aloittaa rauhallisemmin (14 km ja 21 km) ja hankkia pyöräilyhousut (on kuulemma pehmusteet). No, nyt sataa lunta ja on pakkasta, joten voin rauhassa parannella takalistoani ennen seuraavaa reissua.
Kaunis se on ja mukava ajettava. En muistanutkaan, että pyöräily voi olla hauskaa. Kuntokin tulee nousemaan, onneksi ja toivottavasti. Nyt puuskutan heti pienessäkin ylämäessä vaikka vaihteita on 12.

Huhtikuun teema on herkuton huhtikuu. Jätän makeiset, jäätelön ja pullan syömisen väliin. Viikonloppuna voin ottaa kahvin kanssa jonkun leivonnaisen jos se on itse valmistama. HEH!
Viikonlopun erikoisolut ja viinilasilliset eivät kuulu kiellettyjen listalle. Saa nähdä löydänkö taas kevyemmän olotilan?

Tänään oli hiukka huono mieli töiden jälkeen. Kaikki joutuvat tosi koville etäopetuksen tunteja laatiessa ja uutta opetustapaa käyttöön ottaessa. 
Kävin paikallisen ostoskeskuksen kirjakaupassa hakemassa Camilla Greben kirjaa, mutta siellä ei ollut sitä. Tuntui tosi pahalta nähdä tyhjä kauppakeskus, jossa kaikki kahvilat olivat kiinni ja suuri osa muistakin liikkeistä. Ihmisiä ei ollut käytävillä. Tyhjää tyhjää.

Päätin piristää itseäni kotimatkalla kukkakimpulla ja onneksi kukkakauppa oli auki normaalisti.

 Kukkakimppuja on kiva kuvata. Kuvissa huomaa, että opettelemista on edelleen paljon.

 Mutta itselle nämä kuvat kelpaavat.

Näillä mennään huhtikuuhun, johon on nyt tätä postausta lopettaessani enää 25 minuuttia.
Jaksetaan!

Makea maaliskuu

Edellisessä postauksessa annoin maaliskuulle teeman Korona, ok se on ihan oikein. Teema kasvaa koko ajan, Koronaa on lehdet täynnä, some täynnä ja siihen liittyvää uutisointia tulee teeveestäkin tosi paljon. Mikä on tietysti ihan oikein. Niin pitääkin, jotta me ymmärretään, että nyt ei kannata leikkiä.
Mutta maaliskuu on myös makea maaliskuu. Olen syönyt suklaata ja karamellia/makeisia paljon. Kun tutkiskelen itseäni ja toimintaani, niin järki kyllä tietää miten pitäisi toimia, mutta tunteet vievät näissä asioissa näköjään voiton.
Palkitsen itseni jos asiat menevät hyvin tai kun ne menevät huonosti tarvitsen lohtua tai jos kaikki on ihan ok niin siitä huolimatta annan itselleni luvan syödä makeaa. Viikonloppulomalla Helsingissä tämä taas lähti lapasesta. 

Välillä mennään vauhdilla ylös, mutta sieltä pääsee myös nopeasti alas.
Katsotaan miten huomenna päivä lähtee käyntiin...

Ei menetetä toivoa.

Helmikuu meni ja maaliskuu tuli

Helmikuu meni ihan poskelleen teeman suhteen. Vatsalihaksia tuli tehtyä hyvin harvoina päivinä. Se on kumma, ettei aika muka riitä vajaan puolen tunnin sessioon, kun ei ole pakko. Hiihdettyä kuitenkin tuli. Olimme viikon Äkäslompolossa. Siellä oli kunnon talvi ja hyvät ladut.

  

Äkäsjärven jäällä oli ilo hiihtää.

Lumella oli tosi iso merkitys nyt kun etelässä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan lunta.

Siitä piti nauttia koko rahan edestä.

Koko loma luomuna. Oli upeeta.
Mutta sitten maaliskuun teemaan. Sehän on yllätys yllätys KORONA. Sitä ei voi mennä pakoon, siltä ei luultavasti voi välttyä. Se on lehdissä, teeveessä, ihmisten puheissa, omien korvien välissä ja ihan joka paikassa.

Kuva haettu Google-haulla, alkuperä ei käynyt ilmi, niin että minä olisin sen ymmärtänyt

Hallitus on rajoittanut suomalaisten liikkumista ja sosiaalisia kohtaamisia. Rajat on kiinni, koulut suljettu ja yli 70-vuotiaita ohjeistetaan pysymään kotona. Koko maailma potee koronaa. Se on yhteinen ongelma. Toisaalta on hyvin mielenkiintoista miten tästä mennään eteenpäin. Talous romahtaa, yritykset sulkevat oviaan ja lomautuksia satelee.

Minäkin olen "romahtanut" eli palannut herkkujen pariin ja kaikki mikä lähti alkuvuodesta on tullut takaisin. Nyt kun teen työtä tietokoneen ruudun ääressä koko päivän, liikkuminen on vähäistä ja työpäivät venyvät edelleen, kun joutuu tekemään monia asioita uudestaan muuttunutta tilannetta vastaaviksi. Lounasta ei enää ole tarjolla, enkä ole jaksanut vielä tehdä itselleni edellisenä päivänä eväitä. Pitäisi piristyä ja niin tulee tapahtumaankin, mutta ensin on elettävä tämä vaihe.

Tänään on Kyöstin ja minun 4-vuotishääpäivä. Kiitos, meillä menee hyvin. Olemme sopivasti erilaisia ja vaikka olemme joistakin asioista eri mieltä niin se ei ole vaikuttanut suhteeseemme.

Katsotaan miten tämä Korona-maaliskuu etenee, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Käytiin Pasilan Triplassa viettämässä hotelliviikonloppu hääpäivän kunniaksi. Olimme varanneet matkan jo aikaa sitten ennen koronaa ja uskalsimme vielä liikkua Pasilaan saakka. Meillä oli huone 13. kerroksessa ja maisema oli sen mukainen. Tässä loikoilemme sängyllä ja otin kuvan pyöreän peilin kautta.

Tämä on parasta terapiaa tämän kaiken keskellä. Terapiapenkki toimii aina. Näihin tunnelmiin.