sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Häätö käynnissä


Minulla on ollut helikobakteeri varmaan koko ikäni. Se löytyi aikoinaan muiden tutkimusten yhteydessä ja joskus 20 vuotta sitten sitä yritettiin häätää, mutta eipä suostunut lähtemään. Oli varmaan niin hyvät oltavat. Päätettiin lääkärin kanssa, että ei aloiteta uutta hevoskuuria heti perään. Mukavasti on mennyt. Olen syönyt pieniä annoksia useasti päivässä siten, että mahalaukussa on aina ollut "tavaraa". Annokset ovat olleet myös jotain muuta kuin pieniä.


Ihania syyskukkia. Tallensin sisarilleni tikulle kolmen yhdessä tekemämme patikkareissun kuvat ja veljeni oli ilosta muikea niistä kaikista kukka- ja kasvikuvista, joita taisin laittaa tikulle "muutaman".

Takaisin helikoon. Vatsani alkoi oireilemaan siihen malliin, että päätin tutkituttaa tilanteen muutama viikko sitten. Lopputuloksena oli, että yritetään uudestaan häätöä. Nyt olen syönyt viikon kuurin kolmea lääkettä (8 pilleriä/pvä). Hiukan oli pöhkö olo, kun yleensä en syö mitään lääkkeitä. Kuurin jälkeen pitää vielä syödä hapon eritystä salpaavaa lääkettä 50 päivää (2 pilleriä aamuisin). Ja ennen joulua sitten tutkitaan, pitääkö bakteeri edelleen minua kotinaan.

Helipak on kolmen lääkkeen yhteispakkaus.
Syksyyn valmistautuminen on alkanut vaikka tänään on ollutkin yhtä lämmintä kuin kesällä. Syyskuun iltojen pimeyteen ostin ulkovalot terassille. Hyvältä näyttävät ja antavat mukavasti valoa. Kuvasta sitä ei näe, mutta en saanut onnistumaan pimeässä otettuja kuvia.
Olen myös tehnyt hyvän työn kaikille lähitien asukkaille. Kuusi katuvaloa on ollut pitkään pimeänä ja eräänä aamuna laitoin palautetta asiasta kaupungille. Illalla kaikki lamput olivat valaisemassa meidän raittiamme. Jees! Taviskin voi vaikuttaa!


Meidän tytöt ovat ottaneet hyvän kyttäyspaikan ikkunan edestä sohvan sälkänojan päältä. Siitä näkee hyvin kun lajitovereita talutetaan viereisellä jalkakäytävällä.

Iltalenkki pimenevässä illassa moottoriradan katsomotasanteella. Radalla oli SM-rata-ajot 10.-11.9.16. Yleisölle oli tuotu muutama auto ihasteltavaksi. Punainen Ferrari oli kieltämättä komea niin kuin hintakin, n. 460 000 euroa. En usko, että tulee tilannetta, jolloin olisin valmis laittamaan noin ison rahamäärän autoon, vaikka rahaa olisikin.



Veljen kukkapenkin upeita daalioita kelpaa kuvata ja laittaa näkyviin.