Joulu meni menojaan

Joulu on onnellisesti ohi. Jääkaappi on kylläkin vielä täynnä tavaraa. Miten sitä aina tulee ostettua muutamaa pyhäpäivää varten älytön määrä ruokaa. Vaikka ruokailijoita on enemmän, niin ei kukaan siitä huolimatta jaksa syödä määräänsä enempää.
Seuraavassa joulua edeltäviä tapahtumia kuvina selityksineen.
Firman pikkujouluissa olin järjestäjän roolissa. Niinpä ehdin vielä ennen valojen himmentämistä otattamaan itsestäni kuvan porojen kanssa.

Minulla oli tänä vuonna neljä joulukalenteria ja huomasin, että siinä oli neljä liikaa. Unohdin avata luukut oikeina päivinä ja sitten tein työtä urakalla - ei mitään järkeä. Täytyy ensi vuonna muistaa tyytyä vain Hämeen Sanomien ilmaiseen versioon.

Työn lomassa olemme päivittäneet matikan kirjaa. Tästä ilmestyy uusi painos joskus alkuvuodesta. Mukavaa, mutta ei tapahdu normia naksauttamalla - vaatii oman aikansa.

Leivoin kaikki omat perinteiset leipomukseni: Paraisten piparkakut, tähtipullat, Hanna-tädin kakut, joulutortut kaupan taikinasta ja tällä kertaa myös viipalepikkuleipiä, joista tuli liian kovia ja taisivat jäädä vähän raaoiksikin. Aina ei voi onnistua :)

Porvoon joulumarkkinoilla ja Tuomaan markkinoilla tuli käytyä ja ostettua mm. ahvenanmaan omenia ja saunavihtoja.

Kukkia tuli ostettua, saatua ja kuvattua. Joulutähdet ovat veljen kotoa.

Hyasintti ja sen tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun.

Olen ihastunut aina vaan enemmän amaryllikseen = tämän hetken lempparijoulukukka.

       

Ennen joulun viettoon lähtemistä, kävimme työkavereiden kanssa syömässä paikallisessa ruokaravintolassa. Siitähän se vatsan täyttäminen sitten alkoi :)                                                                                                    

 

 Sain joululahjaksi heiltä näin upean korun.

Jouluglogejäkin tuli maisteltua sopivissa tilanteissa. Loimu 2016 oli yllättävän hyvää, se ei ollut liian makeaa.

Tänä vuonna ostin tuoreen 7,5 kilon kinkun. Kinkku on oikein hyvää, sitä on vieläkin jäljellä eli ensi vuonna viiden kilon kinkku riittää.

 Kävimme aattona kolmella hautausmaalla; Vanajassa, Ahvenistolla ja Vuorentakana.

 Vanajan kirkko (hääkirkkomme)

 Vanajan hautausmaan sankarihauta.

Vuorentakana oli jo iltapäivällä melko monella haudalla kynttilöitä palamassa.

Tytär oli leiponut herkullisen juustokakun jouluaterian jälkiruoaksi.

 Kahtoilammen terapiapenkilläkin tuli istuttua ja nautittua joulun rauhasta.

 Jouluaattona oli rauhallista ja syömisen ja pelaamisen välissä tontut ehtivät myös somettamaan.

Ja perheenäiti myös levähtämään hyvässä seurassa. Kuva kertoo karua tarinaa, vatsa ei ole pienentynyt. Toiveikkaana odotan vuotta 2017. Olen päättänyt, että silloin minulla on enemmän voimia, tahtoa ja halua palauttaa kroppani normitilaan.

Uskokoon ken haluaa! 

Minä haluan :)

Kevyt kerros lunta satoi pyhien jälkeen yöllä. Valoa kohti mennään!