Nyt riitti!

Olen paisunut edelleen. Eli syönyt suklaata, karamellia ja kaikenlaisia herkkuja. Vuoden alusta aloitan todellisen kuntoremontin. Tavoitteenani on laihduttaa 15 kiloa vuoden 2013 aikana. Katsotaan pääsenkö näistä läskeistäni eroon. Ravintolaruoka saa jäädä vain herkutteluhetkiin.

 


En ole vielä varma otantko alkuun Nutriletit vai aloitanko ihan itse omilla konsteillani. Toinen mahdollisuus on aloittaa painonvartijoiden pisteillä, ne ainakin toimivat.

Joten jäädään odottelemaan uudistunutta, pirteää ja taas liikunnallista Merjaa.


Ei mikään ihan tommonen uudenvuoden lupaus ;)

Epätoivoa ilmassa

Eihän tästä tunnu loppua tulevan. Kuumat aallot ovat jatkuvasti kiusanani. Heti kun ajattelenkin jotain hiukan hankalampaa asiaa, aallot vyöryvät tai ihan muuten vaan. Aamuyöstä hiki lentää ja sen jälkeen tulee tietysti kylmä.Aamuyöstä ei unikaan enää maistu. Illalla olen sitten ihan poikki eli kaikkeen tekemiseen täytyy oikeasti ryhtyä, että siitä tulisi  jotain.
Onneksi on talvi ja ulkona on kylmä. Pakkasessa kävely on upeaa. Minulla on nykyään lenkkikaveri Iines, joka vie aamuisin viiden jälkeen lenkille ja iltasella sitten vaihtelevasti lenkitän sitä riippuen kaikista muista menoista.
Olin marraskuun ilman makeisia ja nyt joulukuussa olen taas palannut mieliharrastukseni pariin. Heti kilot nousevat ja oma tuntemus on myös, että aallot lisääntyvät. Olokin on kuin "syötinsialla", kaikki kiristää ja michelin on tiellä kun kumartaa jne. PAH.

Katselin eilen vanhoja valokuvia ja päätin, että vuoden alusta aloitan tosissani. Minä, joka olen aina ihmetellyt, että ihmiset eivät pidä itsestään huolta, niin olen nyt itse siinä tilanteessa. En jaksa, ei huvita, syöminen on ihanaa, mutta tekee laiskaksi ja se ei ole mukavaa.

Tänään ajattelin tehdä banofee-kakun ja sekin on kaikkea muuta kuin laihdutusruokaa, mutta on pakko kokeilla.
Että semmosta tällä sektorilla. Katsotaan miten tytön käy joulun haminoissa. Pyrin siihen, että 80 kg ei menisi rikki. Se olisi jotain uskomatonta.

Lenkkikaveri Iines, 7 kk, portugalin podengo (small)

Ei lähde,mutta ei lisäännykään

Hei taas,
eipä tässä voi saavutuksilla kehuskella. Mitään kilojen katoamista ei ole tapahtunut, mutta lisäkilojakaan ei ole tullut (positiivinen asia).
Kuumat aallot ovat taas liikkeellä ja aamuyöstä on "kiva" löytää itsensä ihan vesimärkänä sängyn pohjalta. Että jo tulvii pohjanmaan joet, niin kyllä tulvii täälläkin.
Ihana asia, että ilmat kylmenee ;)

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää.

Tavataan taas!

Vielä on jotain tallella

Ne ei olekaan kokonaan loppuneet, vaan väli on hiukan pidentynyt - 10 kk - Olokin jollain lailla helpottui, vaikka ilmojen viilentyminen on siihen varmasti myös osasyylliinen.

Kilot eivät vaan ota lähteäkseen. Se ei todellakaan ole ihme, sillä askelmittariin tuli tiukkana työpäivänä ainoastaan 1900 ja rapiat askelia. Eihän tuolla liikkumisella tarvitse ruokaa ollenkaan!

Saisi minunkin silmäni vähitellen aueta huomaamaan totuus.

Jään odottelemaan sitä.

Olin muuten elokuun karkittomalla. Nyt syyskuussa olen taas karkillinen ja heti tuli kilo lisää ja ruoansulatus muuttui. Tietysti mielihyvää tuli tilalle, mutta...

Olen loka- ja marraskuun sitten taas karkiton ja jouluna mässätään. JOJOILUA... ei mitään järkeä, mutta ei se mitään, kun itse tietää kuinka "hullu" on.

Pähkäillään!

Onneksi ilmat viilenevät

Ihanaa tuntea palelevansa. Koko kesä on mennyt hikoillessa. Onneksi ilmat ovat jo viilenemässä (kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä). Hikoilukohtaukset ovat vähentyneet, joskus jopa paleltaa, ihana tunne.

Muuten roikun yhä melkein samoissa painolukemissa. Liikuntaa olen yrittänyt lisätä, mutta heti kun työt alkoivat toden teolla, huomaan, että en pääse lähtemään normaaliaikaan vaan jään pöydän ääreen tekemään vielä yhtä sun toista.

Olen ajatellut tehdä itselleni liikuntaohjelman, kunhan syksyn kalenterit ilmestyvät. Ohjattu liikunta on minun juttuni, yksikseni en viitsi tehdä harjoituksia kunnolla. Juoksemisenkin voisi taas aloittaa, mutta se on niin "helkkarin" raskasta tällä painolla. Mietitään.

Elokuu on karkiton kuukausi. Koska rakastan makeisia, niin ajattelin kiusata itseäni siten, että joka toinen kuukausi syödään ja joka toinen ollaan syömättä. Ei tee tiukkaa. Eri asia, miten kroppa reagoi siihen. Sekin jää nähtäväksi. Olen aikaisemmin pitänyt karkittoman vuodenkin, joten kokemusta on. Mutta lakritsi on siitä huolimatta aivan tajuttoman hyvää.

Toivoa on!

Elämää, ei sen enempää

Nyt on Pariisin matka takana, paino pysyi ennallaan matkan aikana, vaikka en erityisesti kiinnittänyt syömiseen huomiota. Liikuttua tuli melko paljon muutenkin kuin metrolla ja tietysti seisottua (Eiffel 4 h, Notre Dame 2,5 tuntia jonotusta).
Matkan jälkeen iski 39 asteen kuume ja se hiljensi toiminnot muutamaksi päiväksi. Nyt alan olla normi lukuuunottamatta ylähuuliherpeksiä, joita on kolmisen rypästä, mutta ei pahoja. Eilen olin jo uimassa pari kertaa ja sunnuntaina taidan uskaltaa jo lähteä zumbailemaan ja ottaan hikeä.
Paino ei ole noussut, kilon verran olen saanut aamupainoa alas korkeimmasta lukemasta, joten ehkä se tästä. Olen myös huomannut, että kun muistan vetää vatsaa sisään, näytän huomattavasti hoikemmalta, mutta kun en muista... rentona vatsa retkottaa kuin olisin seitsemännellä kuulla raskaana. Mansikkaa, hernettä, vadelmaa on tullut nautittua yli sallitun...mutta kun on kesä ;)
Näen kuitenkin valoa putken päässä ja se on hieno juttu.

Hikoilua, hikoilua

En rakasta helteitä. Kerrostalon kolmannessa kerroksessa on niin mukavan kuuma, että hiki valuu ilman paussejakin.
Joka aamu herään ihan "märkänä" ja sitä sitten jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Jos näistä läskeistä pääsisi eroon, luulen, että se auttaisi, mutta... syöminen on niin ihanaa... eilen tuli pelkästä jäätelöstä 660 kcal. Ihan kuin minulla ei olisi järki tallella, kun en ymmärrä, että laihduttaessa ei syödä tuollaisia annoksia...
Tätä se on. Lääkkeitä (= hormoneja) en halua ainakaan vielä. Joten luterilaiseen tyyliin... selkä hiessä sinun on ...

Liikuntaa liikuntaa

sitä tässä tarvitaan. Michelin on suorastaan "kuvottava" kaikessa liikuntaharrastuksessa. Se on kaikessa tiellä, paita nousee sen päälle ja housut valahtaa sen alle. Järkyttävää. Taitaa olla aika päivittää jumppatrikoot tähän kokoon, että voin keskittyä itse tekemiseen, eikä siihen, pysyykö vaatteet kohdallaan.

Olin eilen tehotreeneissä ja salin ilma oli kuuma, mutta on se ollut kuuma myös silloin kun olin kevyempi. En ole koskaan hikoillut niin paljon kuin eilen.. Hiki sumensi lasit, kirveli silmiä ja kasteli maton ja lattian. Että semmoista. Tämä on selkeä "kosto" minulle, joka on aina ihmetellyt, kun muut hikoilee ja minä en. Olen ehkä itsekeskeisesti kuvitellut, että minulla on jotenkin parempi kunto kuin muilla tai jotain muuta yhtä tajutonta. Nyt on todistettu, että minäkin hikoilen, minulla on huono kunto ja olen ylipainoinen.

Tänään saan sykemittarini kellosepältä ja aion ottaa sen lenkkikaverikseni. Katsotaan missä sykkeessä kävely ja juoksuyritykset sujuvat. Yritystä on.

Liikunta ei tietenkään laihduta, mutta pistää oikeasti ruoansulatuksen toimimaan, sekin on todistettu. Lisäksi silloin voi syödä ehkä jotain lisää... viineri = ainakin puolen tunnin hölkkä.
Lähdenkin nyt tästä tietokoneen äärestä lenkille ja samalla uimaan. Ostin itselleni "juoksurepun" (Deyter) eli se ei hölsky selässä, kun siinä on kaikenlaisia hihnoja, joilla se kytketään vartaloon ;) Siihen saa sopivasti uikkarit ja pyyhkeen mukaan. Jees. Olin eilen Juusjärvessä uimassa, mutta mielestäni se voisi ihan hyvin olla myös Jeesjärvi ;)

Nähdään, kuullaan, luetaan ja laihdutaan...

Kyytiä kiloille

Moikka taas,
jotain on tapahtunut, mutta ei vielä mitään mullistavaa. Takana on tuttavapariskunnan "Arvostele mun illallinen" perjantai, Helsinki-tapas -lauantai ja grillisunnuntai, joten koville ottaa. Liikuntaa olen lisännyt ja tänään taas on paluu arkeen eli ohjelmassa on kaikennäköistä liikuntaa (lenkkeily, sali, vesijuoksu). Eihän se varsinaisesti laihduta, mutta kiinteyttää, tekee hyvää ja silloin ei tule ainakaan syötyä.

Ostin Hanna Partasen "Kyytiä kiloille Arjen pienillä valinnoilla" -kirjan alesta. Ei huono kirja ollenkaan.Jo otsikkotasolla kirja antaa itsestään hyvän kuvan: Miksi syöt? Nykymaailman houkutukset, Ajattele ensin, syö sitten, Koolla on väliä, Vaarallinen ostosviidakko ja Kokonaisuus ratkaisee.

Hanna antaa järkevästi myös ostoskorille lautasmallin: " Täytä kori tai ostoskäryy puolilleen kasviksia, hedelmiä ja marjoja".
Pakkausmerkinnät täytyy lukea, jotta näkee mitä tuote oikeasti sisältää.
Leivän kohdalla täytyy kiinnittää huomioita myös suolan määrään.
Yksi pikkujuttu myös: Jättipussissa makeisia (n. 400g) on noin sata (100) sokeripalaa = kamala juttu. Minä en syö selkeätä sokeria enkä virvoitusjuomia, mutta makeisia sitäkin enemmän.Jättikokoinen pakkaus = jättikokoinen ihminen = amerikka tulossa Suomeen, niinpä.

GDA-merkintä = viitteellinen päiväsaantimerkintä, joka kertoo tuotteiden ravintosisällöstä suhteessa päiväsaantiin. Vertauskohteena on aikuisen 2000 kilokalorin päivittäinen energian ja ravintoaineiden saanti. On huomattava annoskoko mille määrät on annettu, muuten voi mennä "metsään".

Hannan viesti laihduttajille on myös se, että ei saa lopettaa syömistä, jos kroppa menee säästöliekille, laihtuminen loppuu, joten yritän muistaa syödä sen verran, että kropalle riittää töitä. Palaillaan.

Taas kerran

Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että on pakko "tehrä jotain". Kuumat aallot vainoaa, turvottaa, löysää läskiä kertyy joka paikkaan ja kunto on todella surkea.
Tänään aloitan "paremman elämän ja aion tehdä sen itse ilman mitään ohjelmaa tai ateriakorvikkeita.  Se on yksinkertaista...syön vähemmän ja liikun enemmän.

Huhhuh, olisikin noin helppoa. Mutta nyt olen lähdössä pitkästä aikaa ohjattuun liikuntaan. Luulin meneväni zumbaan, mutta se onkin jotain ihan muuta, Suvipumppia. Ei mitään havaintoa. Kuulostaa hikiseltä ja ehkä tähän kuntopohjaan nähden myös aika rankalta, mutta sinne menen kuitenkin. Ulkona sataa vettä rankasti, joten kait se on mentävä autolla, ensin suunnittelin pyörällä, koska matka ei ole kovin pitkä, mutta...siellä kastuu.

Käytännössä olen jo aloittanut; kahtena aamuna olen kiertänyt Ahveniston pitemmän lenkin ennen "heräämistä" eli heti kukonlaulun aikaan. Tänä aamuna kävin jopa uimassa. Ja huomenna uusiksi.

Josko tämä blöogi auttaisi minua jaksamaan. Minä nimittäin en jaksa katsella itseäni enää. Paino nousee joka viikko jonkun verran. Osittain laitan sen tämän menopaussin = vaihdevuosien syyksi. Mutta myös liikkumattomuus on siihen syynä. Syön samalla antaumuksella kuin silloin kun kävin salilla 3 kertaa viikossa, zumbassa kaksi kertaa viikossa ja joka aamu lenkillä. Sellaista se on.
Nyt menox!