Herkuton huhtikuu

Maaliskuu 2020 on runsaan tunnin päästä historiaa. Se meni tosi nopeasti. Koronaviruksen vuoksi koulut menivät kiinni 18.3. ja eilen hallitus jatkoi kiinnioloa edelleen 13.5. saakka. Eli erilainen kevät on käsillä. Opiskelijat ovat etäopetuksessa ja tilanne on muutenkin todella erikoinen.

Monella on ikkunalla KoroNalle, joita lapset voivat bongailla liikkuessaan kotikoulun liikuntatunneilla. Minullakin on niitä nyt kolme.Tämän ostin kukkakaupasta.On tosi ihana.

Ensin luulin, ettei minulla ole yhtään nallea, mutta olihan minulla tämä ihan oikea karhu.

Ja tämä pehmeä ihanuus. Aluksi se riippui kaularusetistaan mutta porukat sanoivat että se on hirtetty, joten oli pakko tehdä sille kiikku.
Koronasta johtuen laitoin crossfitin tauolle ja samalla kaikki liike loppui. Olen etätöissä työpaikalla eikä sielläkään tule askelia kuin muutamia kymmeniä. No koska herkut ovat maistuneet enemmän ja vähemmän niin vyötärökin on kasvanut taas huippuunsa.
Mietin, mitä sitä nyt sitten kiinnostaisi tehdä itsensä eteen ja keksin pyöräilyn. Nyt olen onnellinen TREK Roscoe7 omistaja.

Rosvoksi sen ristin. Kaksi lenkkiä on tehty ja takapuoli on mustana. Ilmeisesti pitäisi aloittaa rauhallisemmin (14 km ja 21 km) ja hankkia pyöräilyhousut (on kuulemma pehmusteet). No, nyt sataa lunta ja on pakkasta, joten voin rauhassa parannella takalistoani ennen seuraavaa reissua.
Kaunis se on ja mukava ajettava. En muistanutkaan, että pyöräily voi olla hauskaa. Kuntokin tulee nousemaan, onneksi ja toivottavasti. Nyt puuskutan heti pienessäkin ylämäessä vaikka vaihteita on 12.

Huhtikuun teema on herkuton huhtikuu. Jätän makeiset, jäätelön ja pullan syömisen väliin. Viikonloppuna voin ottaa kahvin kanssa jonkun leivonnaisen jos se on itse valmistama. HEH!
Viikonlopun erikoisolut ja viinilasilliset eivät kuulu kiellettyjen listalle. Saa nähdä löydänkö taas kevyemmän olotilan?

Tänään oli hiukka huono mieli töiden jälkeen. Kaikki joutuvat tosi koville etäopetuksen tunteja laatiessa ja uutta opetustapaa käyttöön ottaessa. 
Kävin paikallisen ostoskeskuksen kirjakaupassa hakemassa Camilla Greben kirjaa, mutta siellä ei ollut sitä. Tuntui tosi pahalta nähdä tyhjä kauppakeskus, jossa kaikki kahvilat olivat kiinni ja suuri osa muistakin liikkeistä. Ihmisiä ei ollut käytävillä. Tyhjää tyhjää.

Päätin piristää itseäni kotimatkalla kukkakimpulla ja onneksi kukkakauppa oli auki normaalisti.

 Kukkakimppuja on kiva kuvata. Kuvissa huomaa, että opettelemista on edelleen paljon.

 Mutta itselle nämä kuvat kelpaavat.

Näillä mennään huhtikuuhun, johon on nyt tätä postausta lopettaessani enää 25 minuuttia.
Jaksetaan!