Mitä mulle kuuluu?

Moi!
Aika lentää ja niin taidan lentää minäkin. Töissä huiskii ja tuntuu, että aina on puolet hommista tekemättä. Nyt minun pitäisi tehdä Ympäristökasvattaja -koulutuksen tehtäviä, mutta tässä sitä vaan aloin kirjoittamaan tätä blogia.

Tammikuun sukat sain valmiiksi maaliskuun alussa. Nyt on helmikuun sukat työn alla tai oikeammin töiden alla eli ne saavat odottaa niin kauan että saan kaikki must -jutut hoidettua alta pois.

Ansan oikean takajalan polvi on leikattu ja kauluri- ja paikallaanoloelämää on eletty ja eletään yhä. Tikit on jo poistettu ja tänään otettiin kaulurikin pois (oli 2 viikkoa). Toivotaan, että polviluksaatio saatiin kuriin. Toinen jalka operoidaan näillä näkymin syksyllä.

 Ensimmäinen hääpäivä on nautittu aika hienoissa puitteissa.

Raatihuoneen pikkuvintillä tunnelmallisesti yllätysmenua maistellen.

Kokki ja kuvaaja heijastuvat mukavasti kuvusta. Peltopyyannos odotti kuvun alla.

Vesilasi oli aaltoa.Yllättävän hyvä juoda siitä.

 Ja juomat suunmukaisia.

Tuore aviopari, 1 v.
Upeat kuohuviinilasit suoraan Pariisista. Niissä ei ollut jalkaa vaan ainoastaan pitkä varsi :)

Roskiakin on tullut kerättyä. Pakko, kun lumet ovat sulaneet ja kaikki kaameus on paljastunut.

Tunsin voittajan oloa kun tajusin, että siinähän se minun talvella kadonnut tumppuni odottaa parinsa luo pääsyä.

Välillä olen kantanut Ansan Kahtoilammelle ja sitten ollaan ulkoiltu siellä. Vähän vaihtelua pikkuneidille sairauslomalla.

Jalkojen omatoiminen hoito on jäänyt tekemättä, joten Joululahjaksi saatu jalkahoito tuli tarpeeseen. Nyt on vähän aikaa jalat pehmeänä.

Helsingissäkin olen käynyt pari kertaa tässä lähiaikoina. Yläkuva on Sanomatalon hissiseinästä. "Kehäkolmosen tuolla puolella" asuvalle tällaiset erikoisuudet ovat aina kuvaamisen arvoisia näkymiä.
Alakuvassa on Eduskuntatalo paketissa. Kuvan otin lähinnä tuon tekstin vuoksi. Suomi100 Yhdessä -teema on otettu hyvin haltuun!

Olin ihastellut Anu Pentikin näyttelyn mainosta ja siinä olevia kukkia ja ajatellut, että jossain vaiheessa oli mukava poiketa sinne. Ollessani menossa työasioissa arviointitilaisuuteen, tajusin, että olen Taidehallin nurkilla ja näyttely oli siinä. Eikun sisään!

Näin Anu Pentik juurikin oli tehnyt. Kolmeen tilaan oli tehty taideteokset: Korkea taivas, Kivinen maa ja Värikäs paratiisi. Kaikki olivat näkemisen arvoisia.

Nautin näistä kukista eniten. Niitä oli yksi huone täynnä. Kaikki erilaisia. Paratiisi oikeasti.
Näyttelyn teoksiin käytetyt 5000 kiloa savea oli saanut upean muodon!

Ja lopuksi kissa on nostettu pöydälle. Ei vaan Violan ruoka oli pöydällä odottamassa ja vanha neiti päätti hypätä pöydälle syömään sen. Taustalla on Arabian juhlavuoden kymmenen erilaista mukia.Ne odottavat vielä sijoituspaikkaansa.

MOI!